"Pistäs nyt sieltä raju humppa..."

Oukei, mistäs tää tällä kertaa menee ? Noh, vaikka sillälaila, että. Tuota. Niin. Ööö. Ei ku joo nymmä muistanki :) Seuraavana oli tarkoituksenani kertoa jotain vähän lisää suomalaista, vai ottaasinko väliin sit.. Ei nyt tulee edelleen suomalaista mahtia.

Eli siis. Tähän seuraavaan bändiin ihastuin, kun sattumalta (tai tavallaan tietenkin tarkoituksella) menin sitä katsomaan, kun oli nimittäin tuo Eppu Normaali & Kummeli-revyy -joulukiertue tuossa 2010. Alkuperänen idea oli mennä Kummelia kattomaan, kun oon aina ollut tosi kova Kummeli-fani (--> kaikki Kummelit löytyy hyllystä). Siellä tuli tavallaan "bonuksena" mulle nää Eput ja tuota noin. Oli kyllä ihan hemmetin komee keikka! Olin tosiaan niin tuota Lahdessa Lahti-hallissa katsomassa silloin. Kummelit oli aivan loistavia ja siihen päälle vielä sellaistakin loistavuutta kuin Eppu Normaali. WAU. Pakko myöntää, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, jos sen nyt niin voi sanoa. :D Pantse on loistava! Ja Aku on varmasti yks kovimmista suomalaisrumpaleista! Oli sen verran kovaa tykitystä.... Kun itte osais soittaa rumpuja.... :P

Siitä sitten lähti ihan hullu "Eppu-kausi". Tutkin ja luin ja kuuntelin ja kattelin ja tutkin ja luin ja kuuntelin vähän lisää. Hämmästyin ja ihastuin joka kerta uudestaan. Niillä on toisaalta tosi rokkia musiikkia, mutta samalla myös herkkää ja tunteikasta musiikkia, mitä itse ainakin arvostan. Sanoitukset on ollu aina musassa tosi tärkeitä, mutta Eppujen lyriikat on jotenkin korostanu sitä, kui hyviä voi lyriikat olla ja millasia on oikeesti hyvät sanat! Joskus yritin ite tehä sanotuksia, mutta niitä ei saanu mitenkään yhdistymään mihinkään musaan mitenkään, joten unohdin sen homman. :D Tunsin valtavaa alemmuuden tunnetta, ku kuunteli Martti Syrjän sanotuksia Epuissa. Ihan sama mikä biisi niin siellä on ainakin itelle löytyny aina niin syviä merkityksiä, että ihan itekkin hämääntyy ja pysähtyy vaan miettimään. ;D Mut se jos mikä on musiikissa tosi tärkeätä, että löytää jotain itelle mieleistä ja osaa ammentaa sieltä niitä hyviä juttuja. Toiset löytää sen oikeen jutun soittamalla itse, jotkut taas kuuntelemalla, arvostelemalla, liikuttumalla, käymällä keikoilla ja niin edelleen. Ja niinhän sen pitää ollakin. (: Ei voi olla porukka vaan samanlaista massaa, eihän siitä mitään tulisi!

Eppu Normaali on tehny tosi pitkää uraa, ja se herättää niin suurta kunnioitusta yhtyettä kohtaan. Oon lukenu artikkeleita ja niiden sen Tiimalasin Santaa -kirjan ja on kyllä että huhhuh. :D Ei voi muuta kun nostaa hattua ja olla vaa iso fani. (: Fanina oleminen ei oo vaikeeta, mutta sellasena bändinä kuin Eppu Normaali varmasti on! On vaatinu paljo hommaa kaikkien levyjen kanssa ja et jaksaa kiertää, ja raskaat harrastukset vie voimia, etenkin pitkillä rundeilla, mutta muutenkin! Ja se jos mikä on Epuissa jotenkin hienoa, niin se et vaikka niillä on ollu useammankin vuoden taukoja, niin ne on silti aina ihan yhtä suosiossa paluunsa jälkeen. Ei mitään ongelmaa saada porukkaa keikoille, vaikka olis edellisestä levystäkin jo vierähtänyt useampi vuosi. Se on jo niin iso juttu, et vau.

 "Ja eihän katoa tää, ei milloinkaan, ei ei, tää kadota saa, ei ei, ei milloinkaan, ei ei, ei koskaan, ei koskaan...."                             ~ Tahdon Sut

Nuoretkin jaksaa aina sukupolvelta toiselle innostua tästä bändistä, kuten minä! :D Ja Eppujen keikoilla on varmasti nuorempaa väkeä tullut sinne vähän vanhemman jengin sekaan. Ah. Ihanaa olla vielä nuori! ^-^ Vaikka olis ollu kivaa olla nuori sillon kun nää bändien jäsenetki on ollu nuoria. :D Mutta sama se, kunhan on nuori ja on aikaa ajatella vielä... Edes vähän aikaa ennen ku joutuu töihin. XD Okei.. Unohtakaa.